Kansan käsitykset homoseksuaalisuudesta periytyvät 1950-luvulta

Homot ovat yhä "sellaisia"

MARGIT HARA, 19.9.2002

Kielteiset ja pelotteluun perustuvat kuvat homoseksuaalisuudesta ovat osoittautuneet yllättävän sitkeähenkisiksi. Tuore tutkimus osoittaa, että yhä edelleen kernaasti määrittelemme heterot "luonnollisiksi" ja homot "sellaisiksi".

Homoseksuaalisuus esitettiin sotien jälkeen ilmestymisensä aloittaneissa skandaali- ja ajanvietelehdissä sairaana ja rikollisena ominaisuutena, joka uhkasi kiihtyvällä vauhdilla levitä poikkeavista yksilöistä pahaa-aavistamattomiin miehiin ja nuorukaisiin.

Homoseksuaalisuuskäsitysten rakentumista sotien jälkeen analysoiva yhteiskuntatieteiden maisterin Tuula Juvosen tutkimus osoittaa, kuinka merkittävä rooli homoseksuaalisuudella on ollut heteroseksuaalisen maskuliinisuuden rakentamisessa.

Juvosen sosiaalipolitiikan alaan kuuluva väitöskirja Varjoelämää ja julkisia salaisuuksia tarkistetaan Tampereen yliopistossa lauantaina.

Juvonen arvioi, että kun naisten lesbosuhteet vaietaan kokonaan ja miesten homosuhteet esitetään kielteisessä valossa, pönkitetään erityisesti heteroseksuaalisuutta ja sen toivottavuutta.

- Tämä havainto avaa myös selitysmahdollisuuden sille, miksi 1950-luvulla kulttuurisesti tuotetut käsitykset homoseksuaalisuudesta ovat osoittautuneet hämmästyttävän sitkeähenkisiksi. Näytämme tarvitsevan yhä edelleen mielikuvaa poikkeavasta homoseksuaalisuudesta, jotta voisimme ylläpitää huteroa uskomusta heteroseksuaalisuuden luonnollisuudesta, Juvonen arvioi.

Juvosen tutkimuksessa tarkastellaan homoseksuaalisuutta koskevien käsitysten ja uskomusten rakentumista 1950- ja 60-lukujen Suomessa.

Tutkimuksen lähtökohtana on ajatus siitä, että homoseksuaalisuutta - sen paremmin kuin heteroseksuaalisuuttakaan, ei sinänsä ole olemassa, vaan ne täytyy tehdä olemassa olevaksi puheilla ja teoilla.

Työssä analysoidaan homoseksuaalisuutta koskevia puhetapoja populaareissa kulttuurituotteissa, kuten skandaalilehdissä ja elokuvissa. Lisäksi tarkastellaan näiden uskomusten siirtymistä ihmisten puheisiin ja elämänvalintoihin erityisesti Tampereella.

Ruotsalaisia ja taiteellisia

Homoseksuaalisuus esitettiin sotien jälkeen ilmestymisensä aloittaneissa skandaali- ja ajanvietelehdissä sairaana ja rikollisena ominaisuutena, jota torjuttiin rangaistus- ja hoitovaatimusten lisäksi paikantamalla se joko Ruotsiin ja/tai taiteellisiin ja naisellisiin miehiin. Naisten välisen homoseksuaalisuuden mahdollisuudesta lehdet sen sijaan vaikenivat.

Lehdistön tuottama käsitys miesten homoseksuaalisuuden luonteesta toistui ja vahvistui edelleen kiertyessään suomalaisten elokuvien kautta takaisin lehtiin.

Näin luotu kuva homoseksuaalisuudesta alkoi kuitenkin säröillä 1960-luvun lopussa, kun Hymy-lehti ryhtyi julkaisemaan juttuja, jotka perustuivat homoseksuaalista elämää elävien ihmisten omiin kokemuksiin.

Juvonen kertoo, että homoseksuaalisuutta koskevat käsitykset siirtyivät osaksi arkea, kun ne toistuivat luokkarajat ylittävinä vitseinä. Juorut ja vitsit koskivat "sellaisia" naisia ja miehiä, joiden oletettiin olevan homoseksuaalisia.

Tampereella nämä juorut koskivat pääsääntöisesti joko työtovereina olleita naispariskuntia tai sitten yksittäisiä, vaarallisiksi uskottuja miehiä. Lisäksi ihmiset tiesivät julkisia salaisuuksia pidetyistä taiteilijoista, joiden myös uskottiin olevan "sellaisia".

Tiedettyihin henkilöihin kiinnittyvät puheet, niiden todenperäisyydestä riippumatta, muokkasivat ihmisten käsityksiä homoseksuaalisuudesta paikallisesti vivahteikkaammiksi ja osin myönteisemmiksi kuin lehtikirjoittelu yksin olisi antanut aihetta olettaa.

Naisilla vähän liikkumavaraa

Torjuvan ja tuomitsevan puheen rinnalla hienotunteinen hiljaisuus tuotti tutkijan mukaan tietämättömyyttä mahdollisuudesta elää hyvää homoseksuaalista elämää.

Myönteisten mallien puuttuminen vaikeutti erityisesti naisten elämää. He eivät tunnistaneet omaa suuntaustaan. Hämmentyneinä naiset saattoivat päätyä heteroavioliittoihin tai ajatella syntyneensä väärään sukupuoleen.

Jotkut miehet onnistuivat kielteisiäkin homokuvauksia vastakarvaan tulkitsemalla määrittelemään itsensä jännittäviksi homoseksuaaleiksi, mikä kuitenkin merkitsi lähes väistämättä salailua ja varjoelämää.

Käytännössä homoseksuaalisesti tuntevien naisten ja miesten mahdollisuudet elää homoseksuaalista elämää Tampereella erosivat merkittävästi toisistaan. Naisilla koti, työ ja vapaa-aika jättivät vain vähän liikkumavaraa. Heille samaa sukupuolta olevan kumppanin löytäminen oli sattumankauppaa.

Miehet saattoivat helpommin erottaa eri elämänalueet toisistaan, mikä salli heidän hyödyntää skandaalilehdistä tutuksi tulleita mahdollisuuksia ei-heteroseksuaaliseen vapaa-ajan viettoon kaupungin julkisten tilojen katveissa. Miesseuraa miehet löysivät ulkotapaamispaikkojen lisäksi ravintoloista, joihin yksinäisillä naisilla ei ollut asiaa.

Kerro kaverille

Tiede

Tulosta