Tilaa uutiskirje

Uutiskirje lähetetään sinulle joka arkipäivä

Turvallisuustutkintaa sääntelevää lainsäädäntöä tarkennettava

 
-
Onnettomuus Helsingin rautatieasemalla vuonna 2010. (Lehtikuva/Antti Aimo-Koivisto)
Siviili-ilmailun ja meri- tai rautatieliikenteen onnettomuuksien tutkintaa koskevaa lainsäädäntöä ja säädösten toimeenpanoa olisi syytä tarkentaa monin osin. Onnettomuustutkintakeskuksen organisoimaan turvallisuustutkintaan ei pitäisi esimerkiksi nimetä poliisijäsentä, toteaa Juha Piironen väitöstutkimuksessaan.

Oikeustieteen lisensiaatti, hallintotieteiden lisensiaatti Juha Piirosen väitöstutkimus käsittelee turvallisuustutkinnan sääntelyä siviili-ilmailussa ja meri- ja rautatieliikenteessä. Tutkimuksessa selvitetään Suomen kansallisen lainsäädännön suhdetta kansainvälisiin sopimusmääräyksiin ja EU-oikeuteen.

Onnettomuustutkinta jakautuu kahteen osa-alueeseen eli poliisin tekemään tutkintaan ja Onnettomuustutkintakeskuksen organisoimaan turvallisuustutkintaan. Turvallisuustutkinnassa pyritään selvittämään onnettomuuden syy ja esittämään korjaavat toimenpiteet turvallisuuden parantamiseksi. Turvallisuustutkinta on lainsäädännössä määritelty itsenäiseksi ja riippumattomaksi tutkinnan lajiksi, jossa ei käsitellä syyllisyys- tai vastuukysymyksiä.

– Vaikka liikennesektorin tutkintajärjestelmä on Suomessa varsin kehittynyt, se ei poista sitä tosiseikkaa, että EU-direktiivien täytäntöönpanossa Suomi ei ole ollut mikään mallioppilas. Kansainvälisten sopimusten osalta voimaansaattamiset on yleensä tehty, mutta sopimusten edellyttämiä sisällöllisiä muutoksia ei ole välttämättä toteutettu, Piironen kertoo.

Suomessa on säädetty turvallisuustutkintaan osallistuvalle erityiset esteellisyyssäännökset, jotka ovat huomattavasti tiukemmat kuin kansainvälisperäisissä normeissa edellytetään.

– Tämä on hyvä asia, mutta lainsäädännössä ei ole otettu huomioon, että kansalliset säännökset estävät vieraan valtion tutkijan osallistumisen Suomessa toimitettavaan kansainväliseen tutkintaan. Näin ollen lainsäädäntö on ristiriidassa Suomea koskevien kansainvälisten velvoitteiden kanssa. Tämä olisi voitu välttää, jos Suomi olisi hyödyntänyt kansainvälisten sopimusten mahdollistamia varaumia. Nyt ristiriita pitää poistaa muulla tavoin, Piironen toteaa.

Turvallisuustutkinnassa voidaan kuulla jokaista, jolta voidaan olettaa saatavan tutkinnassa tarvittavia tietoja. Kuulemiset eivät perustu vapaaehtoisuuteen. Turvallisuustutkintalaki ei kuitenkaan Piirosen mukaan anna oikeusohjetta siihen, millainen asema kuultavalla kuulemisessa on ja onko hänellä velvollisuus pysyä totuudessa.

- Kansainvälisten sopimusten mukaan kuultavalle on ilmoitettava muun muassa siitä, että hän ei todistajana saata itseään syytteen alaiseksi ja että hänellä on oikeus pysyä vaiti. Turvallisuustutkinnassa saadun tiedon käyttö kuultavaa vastaan on myös estettävä, Piironen kertoo.

– Puutteelliset säännökset kuultavan asemasta ovat ongelmalliset siinä mielessä, että turvallisuustutkinnassa kuultavaksi aiottua henkilöä saatetaan kuulustella myös esitutkinnassa, hän sanoo.

Piironen huomauttaa myös, että turvallisuustutkinnan tutkintaryhmään on usein nimetty poliisijäsen, vaikka turvallisuustutkinta on poliisin toimittamasta tutkinnasta erillinen tutkinnanlaji.

– Tämä aiheuttaa tutkinnanhaaran itsenäisyyden ja erillisyyden hämärtymistä, koska turvallisuustutkinta voidaan suorittaa poliisin toimittaman tutkinnan kanssa rinnakkain. Poliisijäsentä ei pitäisi nimetä turvallisuustutkintaan, jos onnettomuuden vuoksi suoritetaan turvallisuustutkinnan lisäksi muu poliisin toimittama tutkinta, Piironen toteaa.

Turvallisuustutkinnan tarkoituksena on parantaa turvallisuutta ja siten myös turvata perusoikeuksia. Turvallisuustutkintaa määrittävä lainsäädäntö sisältää kuitenkin sääntelyä, jolla rajoitetaan perustuslaissa säädettyjä perusoikeuksia. Rajoitukset kytkeytyvät toimivaltuuksiin, joilla on yhteys perustuslaissa turvattuihin luottamuksellisen viestin salaisuuteen sekä yksityiselämän, kotirauhan ja omaisuuden suojaan.

– Toimivaltuuksien ongelmat liittyvät täsmällisyyteen ja tarkkarajaisuuteen: kaikissa tapauksissa ei ole määritelty riittävän selvästi, kuka saa käyttää toimivaltuutta ja toisaalta toimivaltuuksia on säädetty liian avoimesti varsinaisen viranomaiskoneiston ulkopuolelle, Piironen sanoo.

Väitöstutkimuksessa esitetään useita ehdotuksia sekä kansallisen että Euroopan unionin lainsäädännön kehittämiseksi.

Oikeustieteen lisensiaatti, hallintotieteiden lisensiaatti Juha Piirosen väitöskirja Turvallisuustutkinta: Turvallisuustutkintaa sääntelevä lainsäädäntö ja sen suhde kansainvälisiin sopimusmääräyksiin ja EU-oikeuteen tarkastetaan Lapin yliopistossa perjantaina 12. huhtikuuta.

Vain rekisteröityneet voivat kommmentoida artikkeleita