Tilaa uutiskirje

Uutiskirje lähetetään sinulle joka arkipäivä

Potilaan aika kuluu päiväohjelmaan kuuluvien tapahtumien pitkäveteisessä odottelussa

 
-
Sairaalapotilaan aika kuluu usein osaston viralliseen päiväohjelmaan kuuluvien tapahtumien pitkäveteisessä odottelussa. Potilaan aktiivisuutta voitaisiin ylläpitää tarjoamalla enemmän arkisen toiminnan mahdollisuuksia, sanoo aihestä väitöskirjan tehnyt Riikka Lämsä.


Väitöstyössään Lämsä havaitsi, että sairaalaosastolla olevien potilaiden aika kului suureksi osaksi osaston rutiininomaisen päiväohjelman tapahtumien – esimerkiksi lääkärinkierron ja ruokailujen – odottamiseen. Jotkut potilaat täyttivät aikaansa omaehtoisella arkisella tekemisellä, mutta monet jäivät passiivisen odottelijan rooliin.

- Potilaiden aktiivisuuden ylläpitämiseksi osastoilla tulisi enemmän tukea heidän omaa arkista tekemistään – on monia asioita, joita potilaat voisivat tehdä itse sen sijaan että henkilökunta tekee ne heidän puolestaan, Lämsä toteaa.

Teknologian kehitys on muuttanut potilaan ja henkilökunnan vuorovaikutusta, mutta lääkärinkierrot ovat säilyneet suureksi osaksi entisenkaltaisina.

- Potilaan tietosuojan parantamiseksi lääkärinkierto voitaisiin toteuttaa erillisessä tilassa tai kehittää muita vaihtoehtoisia toimintamalleja. Potilailla tulisi olla mahdollisuus itse vaikuttaa siihen, mitä tietoja hän haluaa käsitellä muiden potilaiden kuullen, Lämsä sanoo.

Sairaaloissa sijoitetaan naisia ja miehiä välillä samaan potilashuoneeseen, millä nostetaan osaston käyttöastetta ja tehostetaan toimintaa. Samalla käytäntö poikkeaa muualla yhteiskunnassa vallitsevasta kulttuurisesta sukupuolijaottelusta, mitä tulee esimerkiksi alastomuuteen tai intiimihygieniaan.

- Tilanne voi joillekin potilaille olla hämmentävä, varsinkin jos se tulee yllätyksenä, Lämsä toteaa. Hänen mielestään asiasta olisi hyvä keskustella yleisesti ja avoimesti ennenkuin käytäntö yleistyy.

Milloin ja missä kunnossa kotiin?

Väittelijän mukaan potilaan kotiuttamiseen liittyy yllättävän paljon neuvotteluja ja ristiriitoja.

Kotiuttamista perustellaan potilaan toimintakyvyllä, elämäntilanteella ja lääketieteellisillä tai hallinnollisilla syillä. Keskustelut ovat Lämsän mukaan konfliktiherkkiä, koska niissä neuvotellaan perusteiden tärkeysjärjestyksen lisäksi siitä, missä kunnossa potilaan tulee olla ennen kuin hänet voidaan lähettää kotiin.

- Tällaiset neuvottelut tulisi kuitenkin käydä muualla kuin yksittäistä potilasta koskevan kotiutusneuvottelun yhteydessä. Kotiuttamiselle olisi hyvä laatia läpinäkyvät, yhteisesti hyväksytyt kriteerit, Lämsä esittää.

VTM Riikka Lämsän väitöskirja Potilaskertomus. Etnografia potiluudesta sairaalaosaston käytännöissä tarkastetaan Helsingin yliopistossa perjantaina 19. huhtikuuta.

Vain rekisteröityneet voivat kommmentoida artikkeleita