Tilaa uutiskirje

Uutiskirje lähetetään sinulle joka arkipäivä

Homosuhteet keskiajalla: Haisevista teoista syvimpään rakkauteen

 
-
keskiaika naiset
Samaa sukupuolta olleiden seksuaaliset teot ja halut ymmärrettiin keskiajalla monilla eri tavoilla. Kyse oli inhottavista, haisevista teoista, mutta myös hiljaisuudesta, rakkaudesta ja pariskunnistakin.


Nykykulttuurissa samaa sukupuolta olevien suhteet tunnetaan lähinnä homoseksuaalisuutena, mutta Tom Linkisen mukaan keskiajalla asia ymmärrettiin toisin ja se asettui erilaisiin merkitysyhteyksiin.

- Ennen kaikkea oli kyse luonnonvastaisesta synnistä ja synnistä, jota ei saanut mainita. Silti mainittiin, ja monin eri tavoin, väittelijä kertoo.

Linkisen väitöskirjatutkimus samaa sukupuolta olleiden seksuaalisuudesta myöhäiskeskiajan englantilaisessa kulttuurissa pohjautuu kaikenlaisiin aihepiiriä käsitteleviin lähteisiin teologisista tutkielmista kronikoihin ja runoihin sekä kuvalliseen lähdeaineistoon.

Tuomittuja, vaiettuja ja ylistettyjä ystävyysliittoja

Linkisen tutkimus avaa aihepiiriä kuuden eri pääkysymyksen kautta. Ensimmäinen pääkysymys katsoo tuomitsemisten raameja. Näitä olivat pohjattoman tuomitseva sodomian käsite, joka kehitettiin juuri keskiajalla määrittelemään luonnonvastaista syntiä. Luonnonvastainen synti oli taas toinen, ja ehkä kaikkein keskeisin tuomitseva käsite näille asioille.

– Luonnonvastainen tarkoitti tuolloin ennen muuta luonnollisuuden vastaista sekä sukupuolirajojen rikkomista. Puhuttiin myös rikoksista, mutta lähinnä retorisesti, koska yksiselitteinen kriminalisoiva laki laadittiin vasta uuden ajan alussa 1500-luvulla, Linkinen kertoo.

Toinen tutkimuksen pääkysymys keskittyy hiljaisuuteen aihepiirin ympärillä. Aihepiiri tunnettiinkin keskiajan loppuun mennessä yhä yleisemmin syntinä, jota ei pitänyt edes mainita.

– Tätä on tosin korostettu myöhemmässä tutkimuksessa liikaakin, koska melua riitti myös, Linkinen sanoo.

Kolmas pääkysymys keskittyy tähän meluun, jota tuotettiin kronikoissa ja runoissa erityisesti mustamaalaustarkoituksessa. Osansa saivat niin kaksi 1300-luvun kuningasta, katolinen kirkko, uskonnollinen uudistusliike Lollardit, kuin kerettiläisiksi tuomitut Temppeliritaritkin.

- Syytökset liitettiin muihin syytöksiin ja kaikki syytökset yhdessä vahvistivat toisiaan. Syytöksillä oli välinearvo, ja ne näyttävät olleen ajan tapa pärjätä poliittisissa valtapeleissä.

Neljäs pääluku kattaa inhon, pelon ja kauhun asiaa kohtaan. Inhon ja pelon kuvauksia on teologiassa ja runoelmissa runsaasti. Samasukupuolinen seksi sijoitettiin helvettiin silloin, kun sitä yleensä kuvailtiin tarkemmin. Tämä osoittautuu toistuvaksi kirjalliseksi fantasiaksi useamman aikalaiskirjoittajan asiankäsittelyn perusteella.

Nauru on viides pääkysymys. Kyse on pilkkanaurusta, joka kohdistui sukupuolirajojen rikkomiseen, mutta myös kokonaiseen kimppuun erilaisia nauramalla tuomittavia asioita.

Viimeinen pääkysymys on pitkä luku erilaisten mahdollisuuksien raameista ohi tuomitsemisten. Näitä pohditaan hiljaisuuden, hämmennysten, ystävyysliittojen ja ystävien rakkauden ylistämisen traditioiden kautta.

– Menneisyyden naisparien mahdollisuudet näyttävät asettuvan hiljaisuuden raameihin, miesparien taas ystävien rakkauden ylistämisen perinteeseen, kun seksistä ei puhuttu ikinä mitään. Ja kun ei puhuttu, ei puhuttu myöskään synnistä, Linkinen sanoo.

Sen sijaan ystävyyssuhteita saatettiin solmia kirkoissa ja niistä kirjoitettiin ylistäviä romanttisia runoja.

Linkisen tutkimus on ensimmäinen kattava, historiantutkimuksellinen selonteko aihepiiristä myöhäiskeskiajalla.

FM Tom Linkisen väitöskirja Stinking deed, deepest love: Same-sex sexuality in later medieval English culture tarkastettiin lauantaina 13. huhtikuuta Turun yliopistossa.

Vain rekisteröityneet voivat kommmentoida artikkeleita